Innostaminen ja palaute

Matkan varrella on viime päivien aikana esiintynyt paljon puhetta koulusta ja osaamisesta. 

Joiltain tahoilta on onneksi kuulunut puhetta myös kannustamisesta tai innostamisesta ja siihen haluan tarttua.  Professori Kirsti Lonka sanoi että ”nykynuoret ovat erittäin aktiivisia, mutta heidän aktiivisuuttaan ei ole onnistuttu kanavoimaan kouluasioihin.” 

Jotkut kasvattajat ajattelevat, että madaltamalla vaatimustasoa tai eriyttämällä tavoitteita alaspäin saadaan lapselle tai nuorelle aikaan onnistumisen elämyksiä. Onko siinä kuitenkin riski, että kasvatamme turhaan alisuoriutuvia nuoria, jotka tuntevat olevansa oikeutettuja helppoihin ratkaisuihin?

Jos mietit hetken asioita, joita itse opit nopeasti, niin huomaat että sellaiset asiat ovat lähes aina sinusta kiinnostavia tai innostavia, eikö? Tämä on niin tuttua peruskauraa opettajille ja kaikille muillekin, että suuresti ihmettelen, miksi sitä hyödynnetään niin vähän?

Helsingin sanomissa 8.12. yhdeksäsluokkalaiset tytöt totetavat, että ”Kyllä pojatkin osaisi, jos niitä kiinnostaisi.” Kyllä nuoret ymmärtävät innostumisen ja kiinnostumisen merkityksen. 

Miksi ei siis tuoda innostumista, kekseliäisyyttä, yritteliäisyyttä ja ryhtymistä kaikkiin kouluihin? Tällaisia kouluja ja koulukulttuureja on Suomessa paljon, mutta kaipaamme laadunvarmistusta tälle osa-alueelle. Ei käy, että innostaminen on kiinni pelkästään ammatikseen opettavan yksilön ominaisuuksista, asenteesta ja henkilökohtaisesta missiosta.

Kyllä meidän täytyy ponnistella kovemmin sen eteen, että onnistumme herättämään oppilaissa oppimista kohtaan edes lievän tunteen, sitä kautta kenties orastavan kiinnostuksen, osallistumisen ja ehkä lopulta myös innostuksen.

Miten?

Tämän omatoimimatkan reitit kulkevat hyvin usein myös urheilutantereiden kautta ja siellä näkyy usein tuo lasten ja nuorten innostuminen ja sitoutuminen. Siellä on olemassa useita esimerkkejä kehittymisestä, onnistumisesta, mestaruudesta ja epäonnistumisesta. Ne esimerkit kumoavat vahvasti sitä oletusta, että esimerkiksi menestyneet huippu-urheilijat olisivat aina erityisen lahjakkaita, sen sijaan he rakastavat lajiaan ja rakastavat harjoittelua. Monet huippu-urheilijat eivät nauti vain menestyksestä vaan myös siitä panoksesta, jonka he ovat kehittymiselleen antaneet. He nauttivat oppimisesta ja sen mukanaan tuomasta onnistumisesta.

Mikä on siis se juju, mikä näkyy selkeästi urheilussa kuten myös mm. musiikin ja muiden taiteiden harrastamisessa? Miten valmentaja tai opettaja siellä valaa innostusta ja motivoi?

Valmentaja antaa vastuuta ja luottaa suojattiinsa. 

LUOTTAMUS ja PALAUTE

Luottamusta osoitetaan monin eri keinoin; ilmein, elein, valinnoin, sanoin ja teoin.

Palaute kertoo siitä, mitä arvostamme, mitä ajattelemme ja mikä on tavoiteltavaa. 

Millaista palautetta haluamme antaa? 

Mihin pyrimme antamallamme palautteella?

Huomionarvoista kaikilla meille kasvattajille, valmentajille ja opettajille on oikean ja vääränlaisen palautteen merkitys. Mikäli lapsia ja nuoria kehutaan ja kannustetaan vain heidän luontaisen älykkyytensä tai kyvykkyytensä kautta, suoritukset tulevat ennen pitkää laskemaan. Jos heitä taas kehutaan osoitetusta panostuksesta ja kannustetaan edelleen harjoitteluun ja kehittymiseen, niin suoritukset tulevat koko ajan nousemaan.

Lasten ja nuorten hyväksi tarkoitettu arvostelu, opetukset ja motivointikeinot lähettävät liian usein ihan vääränlaisia viestejä. Kun on pettynyt lapsen tai nuoren toimintaan, tulee tarkasti miettiä, minkä viestin haluaa antaa. Haluatko osoittaa epäonnistumisen vai kannustaa yrittämään ja harjoittelemaan edelleen? Kaikki haluavat lapsilleen ja oppilailleen parasta, pitää vaan osata haluta sitä oikein keinoin.

Tässä toki on kehitettävää kaikilla saroilla, myös urheilussa, taiteissa, kuten työyhteisöissäkin.

Tämä ajatus johtaa myös koulujen kehittämiseen. Emme me voi kehittää kouluja pelkästään aikuisten mallista käsin, emme edes pysty siihen. Tärkeä ja muutoksen kannalta tehokas keino on ottaa oppilaat mukaan kehittämään innostavaa koulua ja osoittaa heille siinä arvostusta ja luottamusta. On rehtorin ja opettajan osaamisesta ja ammatillisesta itseluottamuksesta paljon kiinni se, kuinka paljon he uskaltavat antaa toiminnan omista ohjistaan oppilaille. Kuinka uskaltaa väistyä ja antaa oppilaiden osallistumiselle, omille ja uusillekin oppimisen keinoille tilaa? 

On kyse  luottamuksesta oppilaiden potentiaaliin.

Eikö tästä samasta asiasta; kasvamisesta, kehittymisestä ja luottamuksesta ole kysymys perheissäkin?

Paras lahja lapsille ja nuorille näin joulun alla on palautteen avulla kasvattaa ja ohjata heidät asenteeseen, joka rakastuttaa haasteisiin, ohjaa kiinnostumaan ja tutkimaan omia epäonnistumisiakin ja löytää nautinto omasta panostuksesta ja oppimisen uteliaisuudesta. 

Lapsilla on oikeus seikkailuihin!

Katsoin sunnuntaina erästä lastenohjelmaa, missä todettiin: 

”Seikkailu odottaa, mene vaan!”

-          Mutta miten pääsen sinne, seikkailuun?

Nyt on palautettava lapsille oppimisen ilo.

Siitä koulussa ja oppimisessa on kysymys – ilosta oppia, ilosta onnistua ja oivaltaa uutta.

Vaikka kaikki eivät voikaan olla mestareita esimerkiksi matematiikassa ja kielissä, niin kaikki voivat olla mahdollisimman hyviä. Ahkeruus on vähintään yhtä tärkeää kuin lahjakkuus. Lisäksi kaikilla ihmisillä on jokin taito, jossa juuri hän on parhaimmillaan. Ei verrattuna muihin vaan omana itsenään. Miten me saamme nämä henkilökohtaiset kukoistukset esille? Minkälaisia kouluja ja tiloja ja minkälaista teknologiaa, pedagogiikkaa me tarvitsemme kukoistuksen ja avoimen kasvun edistämiseen?

Nuoret ovat erilaisia, mutta kaikki voivat oppia ja jokaisella on osaamista ja herkkyyttä, josta voi jalostaa jotain parempaa ja taidokkaampaa.

Oppia voi monella tavalla. Oppilaiden pitäisi paremmin pystyä vaikuttamaan siihen, kuinka he haluavat oppia.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 8/2013 Tulevaisuusvaliokunnan Uusi oppiminen -jaoston puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Lipponen

Tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa on paljon sitä asennetta, mihin  pyrimme coachaavan koulun toiminnalla.

Toivomme, että kouluissa on rohkeutta ja luovuutta lähteä tällaiseen "seikkailuun" ja ottaa mukaan lapset sekä aikuiset!

KOULU-coaching ohjelmaa kehitettäessä Sipoon Talman koulun opettajat ottivat coachaavan otteen omien oppilaidensa opettamiseen ja ohjaamiseen. Opettajat halusivat nostaa esille vahvuudet ja lasten osaamisen. Syntyi oppilaiden järjestämät Osaamisen messut.

Matkaoppaalla on työsuhde-etuna se, että pääsee silloin tällöin mukaan tällaisiin tapahtumiin ja onneksi sain osallistua näille messuille. Esillä oli hyvin monenlaista osaamista. Esimerkiksi liikuntataitoja, leipomistaitoja, teknologian hyödyntämisen taitoja, graffiittitaidetta, rakentelutaitoa, musiikkia ja oman opiskelutekniikan esittelyä.

Jälkikäteen tehdyssä kyselyssä oppilaat kertoivat että

100 % mielestä messujen järjestäminen oli kivaa.

100 % oppilaita ei ollut koskaan ennen järjestänyt messuja.

Oppilaiden mielestä messuissa oli kivointa oman ständin valmistelu 30%.

Kivaa oli myös se, että sai itse päättää esittämänsä asian 30 %.

Jonkun toisen oppilaan esittämään osaamiseen oli kiva tutustua 20 %.

Myös oman osaamisen pohtiminen oli ollut kivaa (mikä on vahvuuteni) 20%.

100% oppilaista oli keskustellut osaamisestaan ja messujen järjestämisestä myös kotona.

Oppilaita kysyttiin myös, miten he haluaisivat jatkaa oman osaamisensa esittelyä.

11% haluaisi mennä uudelleen Osaamisen messuille.

11% on menossa koulun sisällä muihin luokkiin esittelemään osaamistaan

33% yrittää käyttää osaamistaan hyödyksi omassa oppimisessaan ja

44% aikoo yrittää tehdä omasta oppimisestaan hauskaa käyttämällä hyödyksi omaa vahvuuttaan ja osaamistaan!

”Luota mun vahvuuksiin!” – Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2013.

Lapsissa ja nuorissa on huima voimavaravarasto. Meitä aikuisia pitää rohkaista ja kenties opettaa näkemään ja tukemaan jokaisen lapsen vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Tänään Lasten oikeuksien päivänä halutaan nostaa esiin erityisesti vammaisten lasten ja nuorten oikeudet ja se tärkeä seikka, että vammainenkin tai erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi.

Mikä päivä...

Coachaava koulumme on alkanut toteuttaa itseään jo eri puolilla ja muodoissa. Koulujen ja opetushenkilöstön coachauksista lähes kaikki ryhmät on saatu alkuun ja myös yhteiset valmennuspäivät ovat käynnistyneet.

Lokakuun lopulla sain kahden päivän aikana käydä mielenkiintoisia keskusteluja opettajien kanssa, jotka haluavat saada coacingista itselleen lisätyökalun omaan opettajuuteensa. Oli hienoa käydä keskusteluja siitä, mitä he toivovat saavuttavansa oppilaiden kanssa. Ryhmästä osa halusi työvälineitä myös työkavereiden tukemiseen, sparraamiseen ja luotsaamiseen. Vahvuudet ja positiivisuus jäivät näistä päivistä päällimmäisinä mieleen.

Tällä viikolla starttasi myös rehtorien ryhmä ja Wau - mikä ryhmä se onkaan! 
Keskustelu asian ytimessä -Mitä minä voin tehdä? alkoi jo esittäytymiskierroksella. Tarkastelimme omaa asennettamme johtamiseen, oppimiseen, kasvuun, kehittymiseen ja muutokseen. Tarkastelemme asenteen merkitystä myös innostamiseen ja haastavista tilanteista selviytymiseen.

Nämä rehtorit alkoivat metsästää vahvuuksia (sitä he tekevät varmaan nyt kouluissaankin!). He jakoivat yleisellä tasolla omia kokemuksiaan, osaamistaan, hyviä käytänteitä ja huomasivat jakavansa myös samoja haasteita. Kaikki laittoivat itsensä likoon täydellä teholla ja siten antoivat ryhmälle hurjasti lisää arvoa.

Opettajien valmennuspäivät olivat peräkkäin ja niiden jälkeen tuntui kuin hyvä leiri olisi loppunut. Rehtorien ensimmäisen ja toisen päivän välissä on pari viikkoa. Huomasin ajattelevani, että onneksi on vielä toinen päivä tulossa. Matkaseura on ollut niin voimauttavaa myös oppaalle.

Seuraavana päivänä sain sähköpostiini viestin, jonka otsikko oli "Mikä päivä..." 

Kiitos, tästä on innostavaa jatkaa!

Start Up KOULU?!

Millaisen Start Up koulun opiskelijat laittaisivat pystyyn, jos he saisivat sen tehdä? Edes päiväksi?

Teen parhaillaan matkaa viiden rohkean opiskelijan kanssa, jotka muodostavat yhdessä lukionsa oppilaskunnan hallituksen. Mitä he haluavat? Miksi he lähtivät matkaan mukaan?

He uskovat, että heillä on lupa haluta ja vaikuttaa.
He haluavat saada äänensä kuuluville.
He haluavat, että koulu, jossa he opiskelevat inspiroi heitä vielä enemmän.
He haluavat, että koulu on myös heidän näköisensä.
He haluavat, että useammat haluavat.

Kukapa ei toivoisi näitä asioita työpaikassaan?

Millainen on itse asiassa koulun opiskelijoiden yhteishengen merkitys kouluhyvinvointiin, oppimismotivaatioon tai oppimistuloksiin?

Tämä viiden retkue saa seurakseen uusia jäseniä, pian. He tulevat saamaan lisää matkaoppaita myös Aalto yliopistosta, huipputieteellistä seuraa siis tiedossa.

Odotan mielenkiinnolla millaisen Start Up koulun he ehkä näyttävät meille.
Kick off 5.11.2013 NYK.

Unelmista rappiin

Matkaoppaan tie vei Aleksis Kiven päivänä 2013 Radiokatua pitkin Ylen isoon pajaan ja Arvokas työelämä juhlaseminaariin. Olin päässyt mukaan innostuneeseen ja osaavaan joukkoon, jossa taiteen, kulttuurin ja liikunnan merkitystä tarkasteltiin hyvinvoivan työntekijän ja hyvinvoivan työkulttuurin osana. Kiistatta mukana oli paljon asiaan jo täysin vihkiytyneitä ja yhteyden selvästi havaitsevia.

Olette varmasti tulleet ajatelleeksi, että tulevaisuudessa, jo 10 vuoden päästä, 60 % työstä tulee olemaan sosiaalista ja vuorovaikutuksesta riippuvaa (Ilkka Halava 10.10.2013.) ja tähän meidän täytyy kyetä tulevaisuuden työntekijöitä valmistamaan. Ei ole pelkästään reilua vaan välttämätöntä, että ohjaamme heidät panostamaan näihin taitoihin. 

Coachaava koulu esittäytyi osalle seminaariin osallistuville mm. simuloimalla heidät tulevaisuuden työpaikalle. KOULU-coaching pajassa aloitettiin osallistujien vahvuuksista, unelmoitiin tulevaisuuden työpaikka ja kokeiltiin coachaavaa tiimityöskentelyä yhteisen haasteen kimpussa. Yhdistimme eri henkilöiden unelmia ja haasteita sekä kuvasimme ajatuksiamme rakentamalla. Kouluissa, kuten kaikissa työyhteisöissä on lukuisia toiveita, unelmia ja tarpeita omalle työyhteisölle ja työtehtävälle. 

Miten ne unelmat ja toiveet kartoitetaan ja miksi niitä pitäisi kartoittaa?

Rehtori?

Seuraavaksi saattaa tulla mieleen ajatus ”Millä ajalla?”

- Kouluissa on meneillään paljon sitä, suuressa määrin tätä, lisäksi tuota ja heti kulman takana vaikka sun mitä. Lähes kaikki niistä tärkeitä asioita, mutta mikä on tärkeintä? Kaikista tärkeintä?

Ylen pajassa kävimme läpi usean eri ihmisen toiveet tulevaisuuden työpaikalle. Aikaa tähän käytimme n. 20 minuuttia. Tosin meillä oli apunamme kaksi coachaavaa matkaopasta, legoja ja lupa olla rohkea ja innostunut. Kukapa estää leikinomaisen innostumisen ja kekseliäisyyden työyhteisöissä? 

Tulevaisuuden työpaikat yhdistettyinä

Coachaava työote on tehokas, voimaannuttava ja hauska tapa tehdä työtä. Coachaavassa koulussa sekä esimies, että työntekijä tietävät molemmat olevansa vastuussa kehittämisestä ja ”tuloksesta”. Tämän aiheen pariin pääsemme pian KUUMA-kuntien opettajien kanssa sillä lokakuun lopussa alkaa opettajien coaching valmennus ja marraskuussa rehtoreille samanlainen. Hienoa saada lisää matkaoppaita tälle reissulle! 

Näiden valmennusten ensimmäinen pysäkki on asennepysäkki, jossa haastamme jokainen itsemme.

Siitä voimaantumisesta ja inspiroitumisesta vielä. Ison pajan Pikku-joutsenessa oli koolla ihmisiä eri toimialoilta, ei yhtään henkilöä koulumaailmasta. Oman panoksensa antamalla nämä ihastuttavat ihmiset voimaantuivat, innostuivat ja kokivat onnistumista. Jopa niin paljon, että pajan lopussa tämä coachaava matkaopas tajusi, että pian tämä keskustelu ja into vie meidät Ison pajan lavalle rappamaan. Niinhän se veikin!

Tällaista innostumista ja vahvuuden tunnetta toivomme koulun antavan aivan jokaiselle oppilaalle ja koulutyön antavan sitä myös opettajalle. 

Niin, kyllä se on mahdollista. Minä uskon niin.

Kiitos ISOSTI kaikille pajaan osallistuneille, five a day ;)

Mulla ei ole päässä mitään...

No mä olen vähän miettinyt...

Näin aloiteltiin coaching-matkaa Talman koulussa. Olemme toki matkalaisten kanssa sopineet, että voin jakaa matkakertomuksessa koulun kehittymiseen liittyvät asiat ja ovatpa lupautuneet itsekin tänne kirjoittamaan.

Joo, se me tehdään! "Potkitaan sitten toisiamme nilkkaan, jos ei meinata muistaa antaa oppilaiden tehdä."

Talmassa halutaan havaita ja huomata oppilaiden vahvuudet entistä tarkemmin. Talman koulussa halutaan, että kaikki oppilaat ovat ylpeitä omista vahvuuksistaan ja oppivat nauttimaan niiden hyödyntämisestä omassa oppimisessa.

Mitähän kaikkea siellä tulee tapahtumaan?
Tulemme lokakuun aikana kuulemaan ainakin, miten oman osaamisen mini-messut vaikuttavat Talman koulussa oppilaisiin ja opettajiin. Ai kuka siellä ne messut järjestää? Mitenköhän vanhempia tiedotetaan?

Arvatkaa!

Coaching-sessio lopetettiin innostuneissa tunnelmissa. Mitenköhän se rehtori sen sanoikaan... Jokin vanha fiilis hänelle tuli mieleen. Matkaopas ainakin odottaa jo malttamattomana seuraavaa visiittiä Sipoon Talmaan.

Selitysyrityksiä!

Olemme monitahoisen kysymyksen äärellä, kun pyrimme vastaamaan siihen, mikä KOULU-coachingissa on se juju, joka saa asioita tapahtumaan. Uskomme, että se juju löytyy teistä arvoisat matkakumppanit ja coachattavat. Tulevan lukuvuoden aikana tulemme yhdessä kääntelemme ja vääntelemme tätä ohjelmaa, sen menetelmiä, työkaluja ja toimintaa. Saamme aikaan myös konkreettisia malleja, joita tulemme jakamaan kaikille kiinnostuneille.

Emme ole yksin tämän määrittelyhaasteen kanssa. Tässä eräs selitysyritys

Go Talma Go!

Tänään matkaseurueemme (Anne, Jussi ja minä) saavuimme Sipoon Talman koululle. Tarkoituksenamme oli heti kahdeksalta aamulla tihkusateen siivittämänä keskustella siitä, mitä coaching voi koulussa olla, mitä se olisi Talmassa?
Opettajakunta oli aamuvarhaisesta huolimatta kohteliaasti juonessa mukana. He nyökkäilivät, hymyilivät ja olivat oikein vastaanottavaisen oloisia. Heillä on voimia lähteä kehittymään, sen näki, kuuli ja maistoi (saimme aivan tolkuttoman hyvää täytekakkua!). He kuuntelivat ihan oikeasti, he harkitsivat.

Sitten tuli kysymys.

Mitä tämä konkreettisesti ottaen on?

Mitä ihan tarkasti ottaen, mitä, mitä?!

Talman koulun väki on nyt "sisäänheitetty" KOULU-coaching matkaseurueeseen ja ajatukset on jätetty itsekseen heräämään. Ensi viikolla jatkamme tämän aiheen parissa. Pyörittelemme, kääntelemme ja haemme coachingin kautta sen nyt vielä hieman abstraktiksi jääneen päämäärän, mihin tämä koulu haluaa itsensä haastaa.

Mihin koulu tarvitsee coachausta?

Olemme saaneet tälle seikkailuluontoiselle omatoimimatkalle mukaan kolme rohkeaa koulua, joiden kanssa tavaroiden pakkaaminen tai oikeastaan matkalaukun ja eväspakin tarkastus on nyt menossa. Aloitamme kokeilukoulujen kanssa uudet coaching prosessit coachaamalla koko koulua, opettajia ja oppilaita sekä opiskelijoita. Parhaillaan näissä kouluissa käydään ehkä hieman epätietoista ja ihmettelevää keskustelua siitä, että mitä tämä COACHING nyt on ja mihin sitä meillä tarvitaan.

Parin seuraavan viikon aikana C-tiimimme vierailee näissä kouluissa, jolloin kuulemme kunkin koulun teeman, siis sen missä koulu haluaa haastaa itsensä kehittymään. Kuulemme lisää siitä, missä he ovat hyviä ja missä he haluavat erinomaisiksi. Saatamme myös kuulla haasteista, joihin kaivataan erilaisia työkaluja ja toimintamalleja. Yhdessä kirkastamme kunkin koulun päämäärää, käymme keskustelua heille sopivista coachingin toimintamalleista ja sovimme matkustusaikataulusta.

Mihin koulussa sitten voi kaivata coachaamista? Tässä muutamia ajatuksia.

Oppilas

Miten motivoida itsensä, kun tietää jo valmiiksi sen, että kivat ja mielenkiintoiset asiat ovat hauskoja ja usein helpompia oppia? Miten tunnistaa omat vahvuutensa ja myöntää ne itselleen? Miten hyödyntää vahvuuksiaan omassa oppimisessa, opiskelun suunnittelussa tai urasuunnittelussa? Miten tavoitella unelmien tulevaisuutta?

Vanhemmat, huoltajat

Miten tämä nyt vanhempiin liittyy? Kaikki me vanhemmat haluamme lastemme parasta, ehdottomasti. Olemmeko tarkastelleet motivointikeinojamme ja palautteen antamistamme riittävästi? Mikä on se viesti, jonka haluamme lapsillemme antaa ja ymmärretäänkö se tarkoittamallamme tavalla? Entä uskallammeko luottaa uudenlaisiin opetus- ja oppimismenetelmiin? Miten luottaa siihen, että oma lapsi varmasti oppii esim. yhteisöllisen tehtävän kautta tai miten voi oppia pelaamalla, eikö se ole vain hupia? Mitä taitoja lapsemme tarvitsevatkaan työelämässä 10-30 vuoden päästä? Luotammeko lapsiemme potentiaaliin?

Opettaja

Miten löytää uusia keinoja oppilaiden motivoimiseen ja ohjaamiseen? Miten ehtiä havainnoida ja toteuttaa kaikkea sitä, mikä on olennaista? Mikä on olennaista? Miten itse jaksaa vaativassa persoonan kautta tehtävässä asiantuntijatyössä? Miten löytää uusia arvoja moninaisen työyhteisön moniammatillisesta yhteistyöstä? Miten kohdata haastavat vuorovaikutustilanteet? Miten huolehtia omasta hyvinvoinnista, jaksamisesta, viihtymisestä, jopa innostumisesta? Miten tavoitella onnellista opettajuutta ja johtaa itseään onnistuneesti?

Rehtori

Miten luoda positiivinen ja luottavainen ilmapiiri kouluun? Miten rehtorina mahdollistaa niitä toimia, joilla haluaa vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin ja oppimiseen? Miten kannustaa, innostaa, vastuuttaa, sitouttaa, arvioida ja johtaa asiantuntijaorganisaation opettajia? Miten siis toimia koulun HR- ja kehittämisosastoina? Entä miten vastata eri toimijoiden (oppilaiden, opettajien, huoltajien, päättäjien jne) toiveisiin ja tarpeisiin? Miten johtaa koulun unelmabisnestä?

Opetus- ja sivistystoimi, kouluyhteisö

Miten saattaa kaikki koulut ja opettajat kiireesti digiaikaan? Ei kyse ole vaan päätöksestä tehdä näin. Kokonaisuuteen kuuluu niin monia asioita esim. laitteisto, tietohallinto, osaaminen, työnhallinta, jopa asenteet. Miten johtaa mm. tätä muutosta?

Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja sitoutuneita asiantuntijaorganisaation jäseniä. Heidät tulee valjastaa koulujen digimuutoksen vastuullisiksi. He tuntevat koulun prosessit ja tietävät kipupisteet, mutta ovatko huomanneet ne lukuisat vahvuudet, joista voi muodostua mahdollisuuksia ja jopa ratkaisuja? Helppoa? Ehkäpä ei.

Entä oppilaiden (opinto-)ohjaus myös perusopetuksen alaluokilla? Mennäänkö siinä laajalti vain opettajan oman persoonan ja vuorovaikutustaitojen varassa? Miten saada lisää tasalaatuisuutta, toimintaa tukevia malleja ja työkaluja sekä opettajalle että oppilaalle?

Vielä kuntakesu. Henkilöstön osaaminen, henkilöstön johtaminen ja kouluhyvinvointi ihan kaikille? Osaamista, terveyttä ja hyvinvointia tukevat opettajien täydennyskoulutuksesta huolehtiminen, kannustimet oman osaamisen kehittämiseen, työ- ja oppilasterveydenhuolto sekä vuosittaiset kehityskeskustelut ja oppilaiden osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Riittääkö se? Olethan huomannut, miten tärkeää on kuulluksi tulemisen tarve? 

Tulevaisuudessa on tarve pitää ihmiset töissä entistä kauemmin. Mikä saa meidät jaksamaan? Mikä saa vahvistumaan? Mikä saa voimaan hyvin? Miten työntekijä ja työnantaja voivat löytää omat joustamisen paikkansa ja uudet yhteiset mahdollisuudet? Mistä yhteisö löytää voimaa?

Nämä esitetyt asiat eivät ratkea vielä seuraavassa matkakohteessamme, mutta karttoja ja kartanlukijoita meillä on. Pitää löytää oikeita tapoja niiden lukemiseen, yhdessä.

Tänään matkaopas pääsi mukaan antoisaan keskusteluun tulevaisuuden Suomen työelämästä, työhyvinvoinnista, osaamisesta, innostumisesta ja uudenlaisista yhteistyön muodoista mm. taiteen, liikunnan ja kulttuurin avulla. Keskustelu johti ajatuksesta yhteen, pian toiseen ja kolmanteen... 

Kertoisitko sinä oman mielipiteesi siitä: 

Mitkä asiat saavat meidät voimaan hyvin työssä ja kouluissa? 

Mitkä asiat saavat meidät innostumaan, onnistumaan ja miten haluamme oppia? 

Entä tunnistammeko vahvuutemme tai yhteisön vahvuudet ja annammeko niiden loistaa?

Kaksi hyvin tunnettua vaikuttajaa ovat lähimenneisyydessä hieman muiden asioiden yhteydessä tuoneet mielestäni huomionarvoisia kommentteja.

Pääministeri Kataisen mielestä Suomi on alisuorittaja, HS 6.8.2013

"Tuntuu, että me suomalaiset olemme alisuorittajia. Emme saa vahvuuksistamme irti."

Kataisen lääkkeet vaikean ajan haasteisiin ovat tuttuja: luottamus ja yhteishenki, eteenpäin katsova fiilis ja rohkeus.

Vuoden koulutusvaikuttaja ja CIMOn johtaja Pasi Sahlberg, Opettaja-lehti 30.8.2013

Veikkaan, että jos ysiluokkalaisilta kysyttäisiin, onko juuri koulu auttanut sinua löytämään sen missä olet hyvä, vain pieni vähemmistö vastaisi kyllä. Ennustan myös, että kahdenkymmenen vuoden päästä tutkinnoilla ei ole enää samanlaista merkitystä kuin nyt. Esimerkiksi Googlea eivät kiinnosta enää työnhakijan tutkinnot vaan hänen persoonansa ja se, kuinka hyvin hän tuntee omat vahvuutensa.

Enää ei mene läpi puolustus, jonka mukaan koulun ei pidäkään olla hauskaa. Aiemmin koulu rakentui työlään puurtamisen ja muistamisen ympärille, mutta nyt motivaattoreiksi tarvitaan uteliaisuutta ja intohimoa.
Suomella olisi hyvät eväät rohkeampaan uudistamiseen, sillä meillä on toimiva koulutusjärjestelmä ja hyvin koulutettu opettajakunta.

Pystyisimme tekemään uusia asioita ketterämmin kuin monet muut. Nousevissa Aasian maissa kova työ ja kilpailu jylläävät vielä pitkään, mutta meillä olisi mahdollisuus ottaa askel humaanimman ja luovemman koulun suuntaan, Sahlberg viitoittaa.

Minulla on ilo ja innostus toimia matkaoppaananne. 

Kerron tässä blogissa siitä, miten KOULUjen coachaaminen etenee, kehittyy ja mitä siinä matkan varrella oivalletaan. Mukana matkalla on paljon oppilaita, opettajia ja rehtoreita KUUMA-kuntien kouluista. Muutama Aalto yliopiston tutkijakin on samalla matkalla ja kenties saamme mukaan myös pari innostunutta turistia.

KOULU-coaching ohjelma on osa KUUMA TVT-hankkeen toimintaa. Olemme nyt upealla matkalla, mutta vasta matkalla ja siksi et heti voi lukea, mitä kaikkea tämä oikein on tai mitä se tuo tullessaan. Kiinnitetäänpä turvayöt…